Melkein kymmenen asiaa oppimisesta

Opinnot Haaga-Heliassa loppuivat.

Mitä olen oppinut?

1) Älä jätä tehtäviä rästiin. Se harmittaa. Jokainen tietää sen, mutta...
2) Kirjaa ylös oppimaasi. Muuten ei enää muutaman kuukauden kuluttua muista mistä oli kyse.
3) Kertaa oppimaasi. Kun nyt luen vanhoja blogeja, huomaan jo unohtaneeni monta hyvää asiaa.
4) Käytä oppimaasi. Sillä tavalla ne jäävät parhaiten mieleen. Olen soveltanut työkalupakin menetelmiä käytännön opetustyössä. Toimii.
5) Miksi? Perustele opiskelijoille miksi asioita opiskellaan ja miksi niitä opiskellaan kuten opiskellaan. Nämä pedagogiset työkalut ja termit ja niiden käyttö ovat opintojen myötä vahvistuneet.
6) Miksi? Laita myös opiskelijat vastamaan miksi he opiskelevat. Välillä se on unohduksissa.
7) Miten? Opintojen tuloksena yritän miettiä: onko tämä tapa ainoa oikea? Miten pääsen eroon "opettamisesta"?
8) Kuuntele. Viisaita kollegoita ja fiksuja opiskelijoita.
9) Täydellistä ei ole eikä tule. Kympin suoritus on tylsä, koska siinä ei ole parannettavaa. No, ei sitä vaaraa itselläni tosin olekaan.
10) Edellisestä johtuen kymppiä ei ole!


https://wiki.metropolia.fi/.../kehittava_ote_kantaa_ja_kannattaa_web.pdf
Julkaisu sisältää artikkeleita mm. aiheista " Näyttelijäntyötä ei voi opettaa", "Osaaminen ei asu ammattikorkeakoulussa" ja "Arvioidaanko opiskelijoita tasapuolisesti?".

Yhdessä tekemisestä

Kuva on Juhlaviikkojen raksaprojektista (2014). Hetkessä nämä toisilleen entuudestaan tuntemattomat ihmiset rakensivat hämmästyttäviä jättirakennuksia pahvista. Moni on hehkuttanut jälkeenpäin sitä, miten hienoa oli, kun yli 10 metrinen rakennus kohosi lihasvoimalla ilmaan ja sai uusia palikoita alleen. Asia, jota kukaan ei olisi yksin tai kaksin pystynyt tekemään.

Ilman hyvää ennakkosuunnittelua ja työnjohtoa ei tämänkään olisi onnistunut.

Huomenna aloitan Projektinhallinta tapahtumatuotannossa kurssin uudelle ykkösryhmällemme.
Kujeet ovat osin vanhoja. Opintojakso on yhä ryhmätyötä. Olen saanut kantapään kautta oppia, että opiskelijat pitää "sisäänajaa" ja siihen kannattaa käyttää aikaa.
Mitä opiskelemme, miksi ja millä metodeilla?
Mihin pyrimme? Mitä osaatte, mitä odotatte, mitä minä odotan? Mihin suurempaan kokonaisuuteen tämä kaikki liittyy?

Avaan opiskelijoille yhteistoiminnallista oppimista. Samoin vertaisarviointia, ettei asia tule kurssin lopussa yllätyksenä. Mietimme alussa yhdessä ryhmässä toimimista ja ryhmähengen muodostumista.

Välinepakki 8. Case temppurata

Tapahtumaturvallisuus temppurata

Turvallisuusriskit

-       jotain on tapahtunut (kuvaus)

-       opiskelijat miettivät  a) mitä olisi pitänyt tehdä ennakkoon b) mitä pitää tehdä, kun vahinko on jo tapahtunut.

Toteutetaan temppuratana, eli useita case-esimerkkipisteitä eri puolilla tilaa. Opiskelijat kiertävät pienissä ryhmissä ratkaisemassa ongelmia.
Tulosten läpikäynti: kokoonnutaan yhteiseen tilaan. Opettaja heittä pallon tms. ensimmäiselle vastaajaryhmälle. Vastauksista keskustellaan tarpeen mukaan. Vastaaja ryhmä heittää pallon seuraavalle ryhmälle. Jatketaan, kunnes kaikki caset on käyty läpi.

Case opetusmenetelmä muistiinpanoja:

Opiskelijat käsittelevät esimerkkitapauksia ja soveltavat aikaisempia kokemuksiaan : uuden ja vanhan tiedon yhdistäminen

-       opiskelijakeskeinen, aktivointi, luovuus

-       alkuperänä tarinat, kokemukset

Vaatii opettajalta tarkan suunnittelun > esimerkin portaittainen kehitys, ohjeistus

Kliinisen kokemuksen ja teoreettisen tiedon yhdistäminen

Suurien kokonaisuuksien hallinta, uuden tiedon käyttöönotto ja soveltaminen

Ongelmanratkaisutaidon kehittäminen

Innovoivat johtopäätökset ja ajattelutavat

Aihepiirin tuntemus

Tavoitteiden selkeys

Tapauksen kehittäminen

Motivointi

Opiskelijoiden tietoja vastaava case

Opettajan pidettävä langat käsisään

Opettajan ja opiskelijan vastavuoroisuus

Tehtävänanto (esitiedot) ja apusanat, jotka kumpuavat aikaisemmasta oppimisesta.

Tukikysymykset (esim ovatko annetut esitiedot tarpeeksi kattavia. Mitä muita tietoja tarvitaan?)

Välinepakki 7. Arvioinnin oppimisklinikka

Ryhmien koko 4-5 henkeä.
1. Jokainen ryhmässä kirjoittaa lapulle yhden kysymyksen, joka annetussa aiheessa askarruttaa. Esim. kun kyse on arvioinnista, niin kysymykseni oli: Miten saan tenttiarviointiin käytetyn ajan mahdollisimman tehokkaaksi, niin että arvioinnissa kuitenkin säilyy henkilökohtaisuus?
2. Kukin ryhmässä laittaa oman kysymyksensä yhteiseen kippoon.
3. Ryhmäläiset nostavat vuoron perään kiposta yhden kysymyksen ( ei omaa).

Kysymyksen nostaja lukee kysymyksen ääneen muille ja vastaa kysymykseen ensimmäisenä. Tämän jälkeen kukin vuorollaan kertoo oman vastuksensa/ehdotuksensa/kokemuksensa.  Myös kysyjä itse. Kysymyksen tekijä kirjaa vastukset ja huomiot ylös itselleen.

4. Aikaa yhdelle kysymykselle, vastauksille ja kysymyksen yhteenvedolle on 15 minuuttia. Kun aika  on käytetty siirrytään seuraavaan kysymykseen.
5. Kun kaikki kysymykset on käyty läpi, pidetään kaikkien ryhmien yhteenveto. Yhteenveto kokoaa LYHYESTI klinikan kokemukset ja HELMET, jotka halutaan jakaa muille.

Kysymykseeni "Miten palautteen antamista voi tehostaa?" saatuja vastauksia:
- tehtävänannon tehokkuus ja selkeä muotoilu johtaa ytimekkääseen vastaukseen (joka on helppo lukea ja arvioida).
- palautteen formalisointi, josta joku osa on yksilöllistä.
- palautteessa keskitytään yhteen huippuun (kehu) ja yhteen kehityskohteeseen.
- vertaisarvionti.
- puhuttu palaute/arviointi, esim. nauhoituksena (Screen-o-matic, Explain everything ja Showme)
- henkilökohtainen palaute face-to-face. Esim tentin jälkeen 10-15 min jokaisen opiskelijan kanssa. Opettaja lukee palautuksen samalla ja opiskelija voi kommentoida ja kysyä. Aikaa kuluu yhtäpaljon tai vähemmän, kuin lukiessa ja kirjoitettua palautetta antaessa.

Keskustelun helmi-ideoita
ARVIOINNIN ARVIOINTI > Ongelma: opiskelijat eivät suhtaudu arviointiin vakavasti. Ratkaisu > arviointi on yksi tehtävä muiden joukossa, eli arvioinnista tulee palaute ja se vaikuttaa arvosanaan. Haaste > arviointia pitää ohjeistaa, jotta se onnistuu.

ARVIOINNIN MOTIVOINTI > Ongelma: opiskelijat eivät ymmärrä, miksi heidän pitäisi arvioida. Ratkaisu > motivointi: Arvioiminen ja arvioitavana oleminen ovat taitoja, joita tarvitaan työelämässä. Eli yhtymäkohdat työelämään. Esim. laadunarviointi.

FIILISRAPORTIT > Ongelma: keskitytään liikaa asiasisältöön. Ratkaisu > välillä myös fiilisraportteja, miltä tuntui, miltä tuntuu, mikä meininki?

Välinepakki 6. Korjaava ja kehuva arviointi

Muistiinpanot Haaga-Helian luennolta. Tällä kertaa sähköisenä, vaikka yleensä suosin käsin kirjoittamista.

Välinepakki 6

Ennakkotehtävän käyttö (vanhan kertaus, uuteen tutustuminen > opiskelija miettii mikä uudessa on vaikeaa).
Opettaja poimii harhaluulot ja helmet.
KORJAAVA / KEHUVA palaute.

Viskeraaliosteopatiaa ultraäänellä. Muistiinpanoja havaintojen tekemisestä.

Kävin seuraamassa Vanhalla Viertotiellä osteopaattien koulutusta. Aiheena oli ultraäänilaitteiden tuoma palpaation syvempi ymmärrys. Viikko sitten en olisi ymmärtänyt näistä termeistä mitään. Nyt olen jo niin viisas, että tiedän että kyseessä ovat sisäelimet ja käsillä tunnusteleminen.

Etukäteen mietin mitä ihmettä voin saada irti aiheesta, josta en mitään ymmärrä. Aika nopeasti opetustilanteessa päätin, että otan avuksi palvelumuotoilusta tutun "antropologisen" havainnoinnin. Eli yritän mahdollisimman neutraalisti katsoa mitä tapahtuu ja kirjata havainnot ylös. Tein havaintoja tilasta, ihmisistä (3 kpl opettajat ja 12 kpl opiskelijat), opetuksen tavasta ja opetusvälineistä.

Kirjoitin havainnot ylös heti seuraamisen jälkeen. Oli loppujen lopuksi mielenkiintoista havainnoida itselle täysin vierasta tilannetta. Erityisesti jäi mieleen opetustilanteen moniaistillisuus ja pohdinta, miten sitä voisi käyttää enemmän omassa opetustyössä. Tilanteessa vallinnut keskittynyt, mutta rento tunnelma oli myös miellyttävää. Kukaan ei räplännyt puhelinta eikä tietokonetta, kuten meillä kulttuurituotannossa. Myös opettajien läsnäolo oli tukevaa, ei liian päälle tunkevaa tai ”eteentekemistä”, mikä oli myös miellyttävää.

Moniaistillisuudesta ja välineistä:

AV – kuvat kahdelta valkokankaalta – kokoajan näkyvillä -näkö

UÄ-laitteet – 5 erilaista pistettä –kokoajan käytössä - toiminta

Ihmiskeho – opiskelijat vuoroin tutkittavana - kokoajan - toiminta ja tunto

Sanallinen ohjeistus – henkilökohtainen ohjeistus, kaikille yhteiset huomiot –kokoajan -kuulo

Kädet – tutkimusvälineenä – välillä käytössä - toiminta ja tunto

Opettajan fyysinen kontakti – opettaja näyttää mitä pitäisi tehdä – vähän käytössä - toiminta ja tunto

Kirjat – mahdollisuus tarkistaa tietoja kirjasta – näin käytettävän kerran - näkö

Välinepakki 5. Mokapaja

Haaga-Helian pienryhmämme Leppäkertut päätti ottaa riskin ja siirtyä epämukavuusalueelle YTO:a suunnitellessa. Valitsimme aiheeksi mokaamisen, möhlimisen, itsensä häpäisyn pelon.

Lähdimme soitellen sotaan myös niin, että teoriatietomme tai ajatukset siitä, mihin oppeja voi hyödyntää, avautuivat meille viime tipassa -tai osin vasta pajan jälkeen.

Vajaa kaksi tuntia on lyhyt aika, siinä ajassa ei porauduta aiheeseen kovin syvälle. Keskityimme mokaamisen pelon aiheuttamien omien tuntemusten herättelyyn ja sitä kautta ratkaisumallien etsimiseen.
Mitä voisi tehdä, että omat mokaamisen pelot tai opiskelijan mokaamisen pelot vähentyisivät?  Kuinka voisi vähentää opiskelijoiden tenttipelkoa tai esitelmienpitopelkoa? Miten tehdä opiskelusta turvallinen kokeilutanner, jossa virheitä voi tehdä ja niistä voi oppia? Palkitsemmeko aina vain hyvästä "oikeasta" suorituksesta, vai voisiko myös pieleen mennyt yritys ollakin onnistuminen? Miten suhtautua perfektionismiin? Varsinkin sen lamaannutavaan muotoon.
Näitä kysymyksiä sietäisi pohtia.

Lopputulemana voi todeta, että ainakin asioille yhdessä  nauraminen auttaa. Kun mokaamiseen voi suhtautua huumorilla, niin hätä ei ole suuri. Mutta entä jos tekee ISON VIRHEEN...

Välinepakki 5:

Kattilakysymys
Kysymyksenä oli: "Mitä tuntemuksia puheen pitäminen yleisön edessä aiheuttaa". Vastaukset kirjoitetaan post it lapuille (yksi tuntemus per lappu).  Laput kootaan suuren piirretyn kattilakuvaan. Kattilan sisään positiiviset ajatukset, kannen päälle negatiiviset. Tarkoitus on kuvata painetta, postitiivisia ja negatiivisia ajatuksia tarvitaan molempia. Jos negatiiviset puuttuvat painetta ei synny ja keitto ei valmistu. Jos niitä on liikaa, kannen raosta ei pääse höyryä ulos...
Eli yhdistetään vastauksessa toiminta (lappujen kirjoitus), liikunta (lappujen vieminen), visuaalisuus (kattila vertauskuva).

Mokaharmooni (palauteharmooni tms, mitä nyt halutaankin, alunperin runoharmooni)
Kirjoitetaan annetun aiheen mukaan muutaman lauseen tarinoita, kommentteja. Harmooniin tarvitaan 3-4 kosketinta (ihmistä) ja yksi soittaja (ihmiset voivat välillä vaihtua). Koskettimet istuvat rivissä, soittaja on heidän takanaan. Kun soittaja koskettaa koskettimen oikeaa olkapäätä, hokee kosketin paperistaan ensimmäistä tavua kunnes soittaja koskettaa häntä päälaelle. Vasenta olkapäätä kosketettaessa luetaan koko ensimmäinen sana, joka on vuorossa. Kun soittaja pyöräyttää päälakea luetaan koko lause. Tarina etenee aina taukojen jälkeen, joten ne voidaan käydä loppuun asti.
En tiedä onko tästä mitään hyötyä, mutta harmooni on hauska välikevennys ja ryhmäytymistä tuottavaa toimintaa.

Liikkumisen merkityksestä ja audiovisuaalisesta palautteesta.

Herra Udo Siefen kertoo audioarvioinnista

Tänään päivä kului osin Vanhalla Viertotiellä tulosalueemme, Kulttuuri ja Hyvinvointi, yhteisessä seminaarissa.

Aamupäivällä osallistuin "Dancing into Life", Danceability Finland ry ohjaajan Sally Davidsonin työpajaan. Lempeä metodi, villapaita oli silti liikkaa. Opetus? Kuuntelen liian vähän kehoani, kuuntelen varmaan myös liian vähän muita ylipäänsä. Normaaliopetus on yhtä istumista, ei ihme, että mieli menee jossain vaiheessa lukkoon. Mitä voisivat olla liikkuvat tunnit omassa opetuksessa? Taukojumppaa, paikkojen vaihtamista, liikkeiden tiedostamista, asioiden kertomista liikkeellä?
Kuten yksi muusikko-osallistuja totesi: "Muusikot eivät tanssi." Ja tanssi kuitenkin... Samoin olen huomannut, että kulttuurialan ihmisille kaikki "hauskat" metodit tuntuvat usein vaivaannuttavilta. Miksi? Osin, koska luovuus on ammatti, ei "hassun hauskaa puuhastelua". Toisaalta on ihan terveellistä katsoa sitä välillä uudesta perspektiivistä, vaikkapa liikkeen näkökulmasta.

Iltapäivän työpajassa " Feedback in education" Udo Siefen (Saxion, Hollanti) taas toi peristeisen kirjallisen ja sanallisen palautteen rinnalle kolmannen, audiovisuaalisen palautteen. Kuva, ääni, video yhdessä. Udo esittelin hänen koulussaan jo pitempään käytössä olleen ilmaisen netistä ladattavan aplikaation  http://www.screencast-o-matic.com/
Suosittelen lämpimästi. Tarvitaan vain nettiyhteys, mikrofoni (kamera, jos haluaa oman kuvansa tallennettua). Ohjelma se on erittäin helppo ottaa haltuun, testattu ja käyetty on.

Välinepakki 4. Vessanseinäkirjoitus

Vessaseinäkirjoitus: jokainen käy kirjoittamassa taululle yhdellä sanalla käsityksensä kysytystä aiheesta. Sanoista keskustellaan.
Seinäkirjoituksilla voi mitata hyvin lähtötasoa. Sillä saa myös pehvat ylös tuoleista hetkeksi.

Tänään kysymys oli: mikä on hyvä tutkimus?
Opiskelijoilta saatuja sanoja mm. vastaa kysymykseen, hyvin perusteltu, riippumaton, selkokielinen, tarpeellinen, johdonmukainen, luotettava, eettinen jne.

Puhutaanko opinnoissa työelämän arkitoiminnoista?

6.3 Haaga-Helian kasvatustieteen opinnoissa pääsimme istumaan riveissä ja kuuntelemaan. Toki sai kommentoidakin. Välillä tuntui todella puuduttavalta ja oma mottoni "olen kiinnostunut vaikka väkisin", positiivisemmin ilmaistuna "löydän kaikista asioista mielenkiintoiset puolet" oli välillä koetuksella.

Aina voi oppia: on mielenkiintoista seurata erilaisia pedagogeja/luennoitsijoita ja miettiä mitkä ovat ne asiat, jotka saavat mielenkiinnon pysymään yllä. Tasainen, hiljainen puhe vai vaihteleva kuuluva puheääni? Varmuus vai epävarmuus? Kuulijoiden mukaan ottaminen vai oma monologi? Tarinallistaminen, huumori, omat mielipiteet ja kommentit (puhujan) vai asiassa pysyminen? Näissäkin varmaan vastaanottajan mielipiteet hajoaisivat.
Ja tietysti se aiheen kiinnostavuus omasta mielestä vaikuttaa suuresti.

Syntyi muutamia oivalluksia, vähän aiheen vierestä. 
Ilmiöiden tutkimuksesta puhuttaessa Irene Hein kertoi opiskelijasta, joka oli oivaltanut, että koulutuksessa painotetaan asioita, jotka normaalissa työelämässä ovat arkitoiminnoista vain pieni osa. Ja näistä arkitoiminnoista ei puhuta opinnoissa mitään. Tämä on tietysti tapauskohtaista, mutta jäin miettimään asiaa.

Oivallukseni liittyy yrittäjyyden opetukseen: mistä yrittäjän päivä koostuu? Millaisia tekoja, millaisissa olosuhteissa, kenen kanssa? Mitä se oikea arki on, mihin pitäisi osata varautua.
Tein muutama vuosi sitten videohaastatteluja kulttuurialan yrittäjistä kurssiani varten. Videoissa yrittäjät kertovat miksi he ryhtyivät yrittäjiksi ja miksi he ovat tyytyväisiä (lähtökohtani kannustavuus). Nyt mietin, että ehkä voisi tehdä haastattelukierroksen yrittäjän työpäivistä. Samalla voisin miettiä vastaako opetus niihin kysymyksiin, joihin yrittäjä törmää arjessaan.

Välinepakki 3. Arviointimenetelmä: postitiiviset ja negatiiviset laput

Välineitä pursuaa nyt ovista ja ikkunoista. Se olikin päivän teema.

Tässä yksi, jossa pääsee purkamaan tiedollisen annin lisäksi myös tuntoja ja tunteita:
* opiskelija kirjoittaa lapulle positiivisen ja negatiivisen kokemuksen päivän ajalta (tms. määritellyltä jaksolta).
* laput laitetaan kiertämään ryhmässä.
* muut kommentoivat (kirjoittaen/kertoen) mitä kertoja kommentoijan mielestä oppi/voi oppia asiasta.

Käsin kirjoittamisesta ja rinnakkaissuunnittelusta

Teen mieluiten muistiinpanoja vihkoon. Pidän käsityöstä ja koneella tulee mielestäni liian mekaanista jälkeä.

Käsin kirjoittaminen ei tutkimuksien mukaan haittaa keskittymistä yhtä paljon, kuin koneella näpyttäminen.

Aivotutkijat pitävät käsin kirjoittamista tärkeänä. MTV:n New York Timesiin viittaava artikkeli keskittyy lapsiin. Koska lapsen kyky oppia on ylipäänsäkin ihanteellinen -ja siinä suhteessa pysyisin mieluusti ikuisena lapsena- uskon tutkijoita.

Haaste on, miten saada opiskelijat kirjoittamaan käsin -edes välillä. Fläppitaulut, post it -laput ovat hyvänä apuna. Pidän erityisesti itse SUUREEN MITTAKAAVAAN tekemisestä, sillä siinä tulee mukaan fyysisyys. Pitää nousta seisomaan tai könytä pitkin lattioita.

Pienen mittakaavan muistiinpanot Haaga-Heliassa 25.2:

Päivän sana oli RINNAKKAISSUUNNITTELU.

Alla yksi esimerkki rinnakkaissuunnittelusta.
Vasemmassa sarakkeessa lukee mitä opettaja tekee yhden opetusjakson aikana. Mielikuva voi olla hyvinkin vaihteleva. On keskustelua, erillaisia tehtäviä, opettaja käyttää monipuolisia välineitä, opettaja istuu, seisoo, liikkuu tilassa.
Oikeassa sarakkeessa on opiskelijan toiminta. Opiskelija istuu ja kuuntelee. Saa välillä sanoa jotain, kirjoittaa muistiinpanoja (istuen paikoillaan) ja sitten taas kuuntelee.

Kiitos Haaga-Helian Metropolian Sosiaali- ja terveysalan lehtorille esimerkistä.

Välinepakki 2. Aktivoiva luento: ajatus- ja minuuttipaperit

Aktiovoiva luento

Ajatuspaperit
Luennon lomassa aika-ajoin kysymyksiä, joihin ryhmä vastaa kukin yksilöinä (yhteinen iso paperi), jonka jälkeen ryhmä keskustelee lyhyesti vastauksista. Luennoitsija kysyy 1-2 ryhmältä ajatuksia.






Minuuttipaperit
Luennon jälkeen jaetaan kysymyspaperit:
- Mikä jäi parhaiten mieleen?
- Mikä esityksessä oli herättävintä?
- Mitä luennon asioista voit suoraan hyödyntää työssäsi?
- Mitkä ajatukset synnyttivät eniten vastustusta/kannatusta suhteessa omaan ajatteluusi?
- Mikä oli mielestäsi luennon tärkein tavoite?

Kullekin ryhmälle jaetaan yksi kysymys. Jokainen vastaa yksilönä. Vastauksista tehdään kooste (luennoija).

Verkostot, oppiminen ja yhteisölliset tunteet

Verkostot, oppiminen Haaga-Helian luennolta

Muistivihosta poimittua:

Yhteisölliset tunteet
Asiakkaiden tunteet ja olemus vaikuttavat toimintaan. Eli opettajan toimintaan tulee vaikutteita esim. ala-aste, ylä-aste ikäisiltä. Dementiakodin hoitajat voivat tehdä työtään "hajamielisesti ja epäjärjestyneesti". Täytyy miettiä mitä tunteita/tapoja itse on ottanut ympäristöstään.

Päivän mietelause
Tämä tuli erikoisjalkinevalmistajilta: " Vain viiden pisteen työ on kyllin hyvää asiakkaalle annettavaksi tuotteeksi."

Opiskelijoille pohdittavaksi:
Mikä on viiden pisteen työ omassa ammatissa, esim. tuottajalla? Onko eroa viiden pisteen työllä opiskelussa ja työelämässä?

Välinepakki 1. Keinoja keskusteluun

Haaga-Helian 16.-17.1 lähipäivien antia olivat muun muassa uudet välineet ryhmätöihin, keskusteluun & faslitointiin:

Akvaariokeskustelu
Annetaan keskustelun aihe/kysymys/teema.
Keskustelemassa 3 henkeä, muut kuuntelevat (kommentointi kesken ei sallittu).
Aika 10-15 minuuttia.
Muut saavat kysyä/kommentoida kun keskusteluaika on loppunut.
Vaihdetaan keskustelijat.


Kuuma kalamalja
Annetaan keskustelun aihe/kysymys/teema.
Tilan keskellä 4-5 tuolia ja keskustelijaa, muut istuvat ympärillä ja kuuntelevat.
2 tarkkailijaa kirjaa ylös keskustelun pääteemoja/ydinlauseita.
Keskustelijat vaihtuvat niin, että rinkiin haluava koskettaa jotain keskustelijaa olalle, joilloin vuorot vaihtuvat.
Tavoitteena on, että kaikki käyvät keskustelussa vähintään kerran.
Aika noin 40 minuuttia (ryhmän mukaan).
Keskustelun jälkeen tarkkailijat esittävät ydinlauseet "huoneentauluina".
Jos ryhmiä on useampia, huoneentalukijen sisällöt esitellään muille (jokaisella ryhmällä oma teema/kysymys).

Tulevaisuusverstas (short cut)
Valitaan aihe johon etsitään ratkaisua.
Kukin miettii itsekseen ehdotuksia, ehdotukset kirjoitetaan esim. post it lapuille.
Laput kootaan yhteen ja ryhmitellään (mm. täysin samat ehdotukset yhdistetään).
Jokaisella on kolme ääntä=jokainen antaa 3 tähteä/viivaa/plussaa ehdotuksille, joita kannattaa.
Valitaan eniten ääniä saaneet ehdotukset ja lähdetään tarkastelemaan kriittisesti niitä: mitkä ovat mahdollisia, mihin riittävät resurssit jne.
Tämän valinnan lopputuloksena pitäisi olla toteutuskelpoiset ehdotukset/ehdotus.