sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Opiskelua pomppulinnassa

Sain pitää oppitunteja Metropolian viestinnän kotiluokassa. Tila on pieni meidän suurille ryhmillemme, mutta nyt paikalla oli vain puolikas ryhmä.

Aikuiset opiskelijat iloitsivat lasten lailla istumisen eri mahdollisuuksista. Perustuolien lisäksi tarjolla on jumppapalloja, sohva ja pieniä japanilaistyylisiä jakkaroita (jotka eivät tosin kokeilun jälkeen kelvanneet kenellekkään).

Jatkuva istuminen aiheuttaa ongelmia. Epämukavalla tuolilla ryhti lysähtää ja jalat puuttuvat. YLEn sivuilta löytyvä tiedeartikkeli vastaa istumisen ongelmiin tarkemmin. Vuosi sitten kamppanjoitiin tuolitonta tammikuuta. Itse voisin lähteä kamppanjoimaan tuolittomien opiskelutilojen puolesta. Vaihtoehdoksi. Jumppapallojen ja sohvien lisäksi tarjolla voisi olla pari kuntopyörää. Ajatella, jos läppärin tai kännykän ladatakseen pitäisi polkea virtaa koneeseen... Opiskella voi myös seisen, eli tilan takaosaan pystypöytiä.

Tuolien lisäksi myös pöytiä on liikkaa. Miksi jokaisella pitäisi olla oma pikkupöytä (paitsi ehkä tenttitilanteessa)? Tilaratkaisut olisivat väljempiä, jos kahta opiskelijaa varten olisi yksi pöytä. Pöydän taakse on helppo linnoittautua, oman läppärin tai kännykän turviin, henkisesti omalle saarekkeelle.

Mikä opetuspäivässä oli erityisen mahtavaa? Luokassa ei ollut tietokonetta, eikä minulla ollut omaa mukana. Ei tylsää powerpointtia! Asiat selvisivät hyvin ilmankin, osan tunneista vedin Bob Dylan "Subterranean Homesick Bluesin" tyyliin. Toki jos olisin tilanteen etukäteen tiennyt olisin tehnyt hieman isommat ja yksinkertaisemmat "slidet".

Kuulen paljon puhetta siitä, miten opiskelijoiden mielestä opiskelun pitäisi olla hauskaa (ja tähän puheeseen sisältyy negatiivinen vire). Minun mielestäni opiskelun ei välttämättä tarvitse olla hauskaa, kaikki asiat eivät ole hauskoja tai helppoja. Hauskuus voi tulla sitten jostakin muusta, vaikkapa siitä, että saa hytkyä jumppapallolla, jos se auttaa keskittymään paremmin.