Pyrittiin sanon siksi, että vaikka fasilitaattorin keinot olivat hyväksi koettuja, niin en ole varma kuinka syvälle pääsimme asiassa.
Koko ryhmässä oli reilut 25 henkeä ja toimimme tehtäväkohtaisesti 2-6 ryhmissä. Melko monialaisesti, sillä mukana oli kulttuurituotannon, vaatetuksen, musiikin ja teatteri-ilmaisun ihmisiä. Osa melkotuttuja, osa naamatuttuja.
Tähän asti kaikki hyvin, vaikka ahtaassa tilassa happi oli lähellä loppua.
Aloitimme yksilötyöllä, aiheena oli miettiä kulttuurialan vahvuuksia. Siitä jatkettiin PESTEC-ympäristöanalyysiin. Välillä pohdittiin osaamisalueen verkostoja, asiakkaita ja voimavaroja (kuvassa takana). Tästä jatkettiin SWOTiin (kuvassa edessä).
Kaikki oivia välineitä. Mutta hei, aikaa oli kaksi tuntia! Miettiä suuria asioita ryhmässä sekä pareittain, käydä kaikki läpi tärkeitä asioita oransseilla tarroilla täpäten. Merkinantotriangeli soi milloin minuutin, milloin viiden minuutin välein.
Olimme nopeita, mutta olimmeko tehokkaita? Kyllä, jos ajatellaan, että tehokkuus on tavoiteeseen pääsemistä mahdollisimman pienin panoksin. Pääsimmekö syvälle? Siitä en tiedä, sillä en onnistunut nappaamaan kiinni monestakaan uudesta ajatuksesta. Uusia ajatuksia alkoi pulputa, kun pääsimme loppukeskusteluun. Sille ei tosin ollutkaan enää aikaa.
Muotoilun puolelta nopeat ja ketterät menetelmät ovat minulle tuttuja. Lyhyellä ajalla ja sen pakottamalla mahdollisimman estettömällä ajatuksen virralla pyritään päästämään alitajuinen luovuus valloilleen. Sitä seuraa ideoiden karsinta. Ketteryys voi olla myös asioiden nopeaa testaamista käytännössä, opitaan heti virheistä ja muutetaan suuntaa.
Mitä itse opin päivästä?
Mietin tarkemmin aikaa, jonka annan opiskelijoille ryhmätöissä. Riittääkö aika vain pinnalliseen raapaisuun, vai pääsisikö karsitummalla tehtävänannolla syvemmälle? Pitääkö kaikkien tehdä samat asiat? Mitä tavoitellaan: määrää vai laatua? Milloin tehtävä on esivalmistelua keskustelulle -ja kuka kirjaa keskustelun sisällöt, jos sen tuottama tulos onkin tärkein sisältö? Onko tilaa, happea ja kahvia tarpeeksi?
