Kävin seuraamassa Vanhalla Viertotiellä osteopaattien koulutusta. Aiheena oli ultraäänilaitteiden tuoma palpaation syvempi ymmärrys. Viikko sitten en olisi ymmärtänyt näistä termeistä mitään. Nyt olen jo niin viisas, että tiedän että kyseessä ovat sisäelimet ja käsillä tunnusteleminen.
Etukäteen mietin mitä ihmettä voin saada irti aiheesta, josta en mitään ymmärrä. Aika nopeasti opetustilanteessa päätin, että otan avuksi palvelumuotoilusta tutun "antropologisen" havainnoinnin. Eli yritän mahdollisimman neutraalisti katsoa mitä tapahtuu ja kirjata havainnot ylös. Tein havaintoja tilasta, ihmisistä (3 kpl opettajat ja 12 kpl opiskelijat), opetuksen tavasta ja opetusvälineistä.
Kirjoitin havainnot ylös heti seuraamisen jälkeen. Oli loppujen lopuksi mielenkiintoista havainnoida itselle täysin
vierasta tilannetta. Erityisesti jäi mieleen opetustilanteen moniaistillisuus ja pohdinta,
miten sitä voisi käyttää enemmän omassa opetustyössä. Tilanteessa vallinnut
keskittynyt, mutta rento tunnelma oli myös miellyttävää. Kukaan ei räplännyt
puhelinta eikä tietokonetta, kuten meillä kulttuurituotannossa. Myös opettajien
läsnäolo oli tukevaa, ei liian päälle tunkevaa tai ”eteentekemistä”, mikä oli
myös miellyttävää.
Moniaistillisuudesta ja välineistä:
AV – kuvat kahdelta valkokankaalta – kokoajan näkyvillä -näkö
UÄ-laitteet – 5 erilaista
pistettä –kokoajan käytössä - toiminta
Ihmiskeho – opiskelijat vuoroin tutkittavana - kokoajan - toiminta ja tunto
Sanallinen ohjeistus –
henkilökohtainen ohjeistus, kaikille yhteiset huomiot –kokoajan -kuulo
Kädet –
tutkimusvälineenä – välillä käytössä - toiminta ja tunto
Opettajan fyysinen kontakti –
opettaja näyttää mitä pitäisi tehdä – vähän käytössä - toiminta ja tunto
Kirjat – mahdollisuus tarkistaa tietoja kirjasta – näin
käytettävän kerran - näkö
