Parin päivän kuluttua tuli vastine Leena Walforsilta ja Aino Alatalolta "Opiskelijoiden äänellä on perusteltu paikkansa".
Tänään kollega kertoi teollisuuden parissa työskentelevän ystävänsä todenneen, että opettajien vähentyvät tuntiresurssit ja opiskelijoiden "valta" (minun lainausmerkkini) antaa palautetta, on kätevä tapa saada opettajat tekemään yhä parhaansa pienenevillä eväillä.
Kahdessa ensinmainitussa esimerkissä on molemmissa oma totuutensa ja ne puhuivat vähän eri asioista. Kolmas toteamus kuulostaa sekin aika osuvalta.
Arviointia pitää ohjata -oli sen kohde mikä hyvänsä.
Opiskelijan pitää tietää miksi arviointia tehdään ja mihin se vaikuttaa.
Kuten muitakin taitoja, arviointia voi opiskella.
On totta, että osa huonoja arvosanoja saaneista ja sisällön vaikeaksi kokeneista antavat huonoja arvioita (siitäs sait!). Mutta ainakin meillä arviot ovat enimmäkseen ihan reiluja, jos opiskelija kokee oman kohtelunsa reiluksi. Silloin mm. tehtävät selkeitä, arviontikriteerit tiedossa, arvioidaan asiaa ei henkilöä ja tukea tekemiseen on saatavilla. Jos vielä yleinen ilmapiiri on hyvä ja kannustava, niin aina paranee.
Tässä tekee mieli palata kirjaan "100 things every designer needs to know about people" (ks. varhaisempi blogi). Yksi luvuista kehoittaa miettimään arvioinnin ajankohtaa. Jos se on hyvin lähellä itse tapahtumaa, tuppaavat arviot olemaan negatiivisempia. On inhimillistä muistaa kaikki pienet epäkohdat, kun ne on juuri kokenut. Muutaman viikon kuluttua arviot muuttuvat positiivisemmaksi, kokonaisuus hahmottuu ja turhat nurinat unohtuvat. Siihen nähden systeemi, jossa arviot menneestä opintojaksosta pitäisi antaa välittömästi sen loputtua, on huono.
