torstai 6. maaliskuuta 2014

Puhutaanko opinnoissa työelämän arkitoiminnoista?

6.3 Haaga-Helian kasvatustieteen opinnoissa pääsimme istumaan riveissä ja kuuntelemaan. Toki sai kommentoidakin. Välillä tuntui todella puuduttavalta ja oma mottoni "olen kiinnostunut vaikka väkisin", positiivisemmin ilmaistuna "löydän kaikista asioista mielenkiintoiset puolet" oli välillä koetuksella.

Aina voi oppia: on mielenkiintoista seurata erilaisia pedagogeja/luennoitsijoita ja miettiä mitkä ovat ne asiat, jotka saavat mielenkiinnon pysymään yllä. Tasainen, hiljainen puhe vai vaihteleva kuuluva puheääni? Varmuus vai epävarmuus? Kuulijoiden mukaan ottaminen vai oma monologi? Tarinallistaminen, huumori, omat mielipiteet ja kommentit (puhujan) vai asiassa pysyminen? Näissäkin varmaan vastaanottajan mielipiteet hajoaisivat.
Ja tietysti se aiheen kiinnostavuus omasta mielestä vaikuttaa suuresti.

Syntyi muutamia oivalluksia, vähän aiheen vierestä. 
Ilmiöiden tutkimuksesta puhuttaessa Irene Hein kertoi opiskelijasta, joka oli oivaltanut, että koulutuksessa painotetaan asioita, jotka normaalissa työelämässä ovat arkitoiminnoista vain pieni osa. Ja näistä arkitoiminnoista ei puhuta opinnoissa mitään. Tämä on tietysti tapauskohtaista, mutta jäin miettimään asiaa.

Oivallukseni liittyy yrittäjyyden opetukseen: mistä yrittäjän päivä koostuu? Millaisia tekoja, millaisissa olosuhteissa, kenen kanssa? Mitä se oikea arki on, mihin pitäisi osata varautua.
Tein muutama vuosi sitten videohaastatteluja kulttuurialan yrittäjistä kurssiani varten. Videoissa yrittäjät kertovat miksi he ryhtyivät yrittäjiksi ja miksi he ovat tyytyväisiä (lähtökohtani kannustavuus). Nyt mietin, että ehkä voisi tehdä haastattelukierroksen yrittäjän työpäivistä. Samalla voisin miettiä vastaako opetus niihin kysymyksiin, joihin yrittäjä törmää arjessaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti