Tulevaisuudessa kulttuuri siirtyy Arabiaan, mutta kahteen eri rakennukseen. Olen seurannut kampussuunnitelmia tiiviisti (osan aikaa kampustyöryhmässä). Yksi asia on mietityttänyt: keskustelu pysyy neliöissä. Kuinka monta neiliötä kenelläkin on nyt ja kuinka paljon on mahdollista saada tulevaisuudessa. Tiukkaa vääntöä, sillä löysät pitää saada pois taloutta rasittamasta -eikä siinä mitään vikaa.
Ehkä en ole vain osunut paikalle, kun on puhuttu tulevaisuuden pedagogiikasta yhdistettynä tiloihin. Miten ja missä sitä tehdään. Alustavissa havainnekuvissa on näytetty, miten opiskelijoiden tuolit ja pöydät saa aseteltua eri kokoisiin luokkatiloihin: riveihin ja ryhmiin.
Muistan miten jännittävää oli, kun vuonna 1970 innostunut opettajamme siirsi pulpettirivit neljän hengen ryhmiksi. Nyt 2015 opiskelijamme istuvat enimmäkseen yhä näissä samoissa riveissä tai ryhmissä.
Silmäilin Miia Pyykösen gradua Jyväskylän yliopistoon. Hän oli haastatellut ysiluokkalaisia heidän luokkatilatoiveistaan. Ne olivat ihan samanlaisia, kuin omien aikuisopiskelijoidemme haaveet inspiroivista oppimistiloista. Muutoksiin reagointi, muunneltavuus, osallisuuden ja toimijuuden kokeminen, vuorovaikutus, aihekohtaisuus, viihtyvyys jne. Värit ja sohvat!
Kuva on Palvelumuotoilun jaksolta. Opiskelijat havainnoivat ympäristöä ja tekivät useita pikapienoismalleja, joissa etsittiin ideoita uudenlaiseen oppimisympäristöön. Siirettäviä seinäkkeitä, värejä, interaktiivisia pintoja, penkkejä, pystypöytiä... Luovia tiloja luoville ihmisille.
Mietin miten itse sijoittuisin tilaan. Missä on se "etuosa", jossa voin tepastella ja hipelöidä powerpoint sivujen vaihtonäppäintä? Kuinka saan herätettyä opiskelijoiden huomion, kun he keskittyvät lampaankarvaraheilaan. Vai pitäisikö minunkin tehdä toisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti